Sunnuntaimessut.

Ja ei, kyseessä ei siis ole ne kirkossa sunnuntaisin pidettävät uskonnolliset messut.

Kävin siis Helsingissä tsekkaamassa Messukeskuksen tarjonnan.

Miksi juuri tänään? Koska musiikki on sydäntä lähellä ja siellä järjestettiin Musiikkimessut. Toki Messukeskuksessa oli myös Ruoka- ja viinimessut, kirjamessut sekä Art forum. Myöskin Rauhanasemalla järjestettiin vaihtoehtoisen kirjallisuuden messut, jossa pyörähdin nopeasti.

Mikä oli messuilla in?

1. Jännät ja värikkäät liikkuvat valot

2. Ekologisuus
3. Kansainvälisyys
4. Nuorekkuus
5.  Vahvat värit

10 kiinnostavinta messuosastoa:

1. Musamaailma 

2. RoseBud Books

3. Levykauppa Äx

4. DLX Deluxe Music Shops

5. Roland

6. Tuotantotehdas

7. Riffi-lehti

8. F-musiikki

9. Suomalainen Kirjakauppa

10. Elac-kuulo

Kokonaisilme oli tarkasti jaoteltu, valoisa, avoin.
Graafisesta materiaalista voisin kertoa että se on nuorekas, moderni, helppolukuinen, värikäs sekä yksinkertainen.

Jokaisessa osastossa oli upeita yksityiskohtia ja tavaroita. Mieleenpainuvimmat niistä olivat mm. taustakangas, joka oli seinästä muutaman sentin koholla,
sisällepäin käännetyt kitarat, jotka houkuttelevat ihmiset sisälle messuosastoon,
lattiatasolla seinään nojaavia valokuvia kehyksissään
sekä takakenossa olevat mallinuket.

Mitä haluaisin kotiini?
Ostamieni kirjojen lisäksi kotiini ovat tervetulleita uusi kitara, kiiltävät rummut, lisää kirjoja, sekä hieman alempana näkyvä maalitahrainen pupu sekä värikäs valotaulu!

Mitä tarttui käteen ja jäi mieleen?
Osallistuin Musamaailman kisaan, ostin kirjoja paljon, perehdyin taas astetta syvemmin musiikkiin, pääsin jyvälle messuilusta... Kokonaisuudessaan mahtava reissu ja todellakin menen uudestaan messuille!

Musamaailman RockPose 2013-kisa.

Nämä kirjat ja lehdet tarttuivat mukaani.

Kuva vääristää hieman, kyseessä olevat valot olivat heikosti havaittavissa.

Nämä kirjat ovat Varjokirjamessuilta.

Juhannusmies.

Kuvausjärjestelymme aiheena on kattaus. Tässä postauksessa esittelen kattauksemme kohdehenkilön mahdollisimman tarkkaan. Kattauksemme aiheena on juhannus/keskikesä.

Teemme kattausta Jussille, joka on 37-vuotias suomalainen, hieman ylipainoinen, kalju sinkkumies, joka pitää oluesta, ylenpalttisesta rellestämisestä sekä saunasta. Jussin lempiruokaa on A-luokan makkara. Jussi elää tuilla ja asuu Helsingin keskustan lähistössä kerrostaloasunnossa, toisessa kerroksessa. Saman kerrostalon alakerrasta löytyy hänen kantabaarinsa.

Kattauksesta tulee ilmi, että Jussin ystäviä tulee myös juhlimaan juhannusta. Yhteensä ihmisiä on viisi, joista kaksi ovat naisia ja loput miehiä.

Värikartta:
Syvä sininen
Puhtaan valkoinen
Vaalea puu (koivu)
Lehdenvihreä
Harmaa metalli
Vaalean ruskea
Kellertävä

Mansikanpunainen

Se o loppu ny.

Siis työssäoppiminen. Paluu kouluun ei ole koskaan tuntunut näin hyvältä. 

Maanantaina oli arvostelu. Sain paljon palautetta ohjaajaltani ja aion ottaa vinkeistä vaarin. Lyhyesti sanottuna, multa puuttuu vielä rohkeutta olla "oikea" asiakaspalvelija. Onhan mulla vielä pari vuotta aikaa oppia tämä taito. 

Viimeisen viikon aikana ehdin käydä hakemassa sekä viemässä postia, viemään Gaalaan lyhennyksen tarpeessa olevia housuja, viemään roskia ja hakemaan tavaroita varastosta. Tietysti tämä kaikki tavallisen asiakaspalvelun ja purkuhommien lisäksi. 

Vielä omia pieniä havaintoja Salon Dressmannista

Hotspotit:

Alekori ja kampanjapöytä.

Kylmät kulmat:

Solmiopisteet.

Pyjamahylly.

Kalvosinnapit.

Mitä menee kaupaksi?

- Kaupaksi menevät niin tavalliset farkut, suorat housut sekä puvun takit ja kauluspaidat. Myöskin sukat menevät kaupaksi "Ota 3, maksa 2"-tarjouksen ansiosta. Boksereita tarttuu myös paljon asiakkaiden matkaan.

Mitä ei mene kaupaksi?

- Värikkäät puuvillahousut, pitkähihaiset printtipaidat, pitkät kalsarit, pyjamat, hupparit sekä kalvosinnapit eivät sytytä asiakkaita.

Dressmann ei noudata värioppeja vaatteiden esillepanoissa, joten visualistiksi opiskelevana liikkeen ulkonäkö ei miellytä silmääni. Mutta moniko menee liikkeeseen shoppailemaan koska paidat ovat kauniisti värijärjestyksessä?

Liikkeen järjestys on hyvinkin sotilaallinen ja kauppa on jaoteltu selkeästi.

Kovimpia oppeja?

- Näinkin vähässä ajassa olen löytänyt itsestäni uusia puolia, kasvoin ihmisenä sekä opin myös vaateteollisuudesta paljon. 

Onnistuminen?

- Olisin pystynyt parempaan, mutta ihan noin yleisesti olen tyytyväinen.

Seitsemän viikkoa on kyllä aivan liian pitkä aika olla näin kaukana mukavuusalueeltaan.

Työntekijä vai opiskelija?

Siinäpä vasta pulma. 

Kaiken sen stressailun jälkeen se on nyt virallista. Eilen siis alkoi vihdoin kauan odotettu työssäoppiminen.

Seuraavat seitsemän viikkoa kympistä eteenpäin arkisin sähläilen Salon Dressmannilla.

Ensimmäinen päivä meni lähinnä paikkaan, työtehtäviin sekä työkavereihin tutustumiseen.

Pääsin purkamaan laatikoita, asettelemaan paitoja sekä hieman jopa palvelemaan asiakkaita.

Tutustuin myös varastoon sekä roskien jättöpaikalle. Ylitin myös henkilökohtaisen kynnyksen, olin hississä! 

Tänään vuorostani pääsin tekemään housupöytää. Viikkasin housut ja sain opetusta miten ne siihen pöydälle oikein asetellaan. Ei lopputulos ainakaan omaa silmää miellyttänyt, mutta sekin on noin-vähän-sinnepäin. Ei se oo niin justiinsa, eihän? Varsinkaan tokana päivänä harjoittelijalta? Kunhan samanväriset housut ovat pinossa ja koot hyvin näkyvissä!

Pääsin myös hälyttimien ihmeelliseen maailmaan! Laittaessani puvuntakkeja kokojärjestykseen, sain tehtäväkseni samalla tarkistaa että löytyykö jokaisesta hihasta hälytin. Eipä löytynyt, joten niitä sai opetella laittamaan. Huomenna kuulemma jatkuu hälytintehtävä.

Parin päivän kokemuksella voin kertoa että tuolla on mukava ilmapiiri, sopivan rentoa, mutta työtä kyllä löytyy kunhan pitää silmät auki. Työstä tuplasti helpompaa tekee se, että erityisesti aamulla soitetaan hyvää musiikkia.

Tiesittekö muuten että miten raskasta työ oikeasti onkaan?

Jos kärsit selkä- tai polvivaivoista, älä mene vaatekauppaan töihin. Ihan oikeasti, tämä kipu on hidas mutta tuskallinen kuolema.

Housupöytä, josta mainitsin. Housujen yläpuolella näkyvä miehen kuva on myös minun laittama.

Back to the kitchen, woman!

Koulupäivämme oli 8.15-17.30. 

Kahvia meni enemmän kuin viikossa yhteensä ja kultainen leikkaus sekoitti pääni totaalisesti. Lopputulos oli ok, parantamisen varaa kuitenkin on ja paljon!

Aloittelua.

Lopullinen sommitelma.

Loppupäivämme meni jännittäessä yliäänihyppyä, jota ei kuitenkaan  tapahtunut.

fiilistä.

Oi, huomenna on koulussa keittiöfiilistelykuvausta! Mahtavaa! 

Täytyy siis tuoda kaikkea keittiöön liittyvää irtaimistoa mukaan. Mulla on vaikka mitä keittiökamaa mitä haluaisin esitellä kaikille! 

Huomiseksi nappaan mukaani ainakin tabletteja, viinipullon, termarin, vintagelautasia sekä teetä. Saatan ehkä jopa löytää tuohon listaan lisää! 

ps. päivän inspiraatiobiisi:

Ensimmäinen näyteikkunatyö.

Suunnittelimme sekä valmistimme lastenvaateliike Bobon näyteikkunan.

Ahkeran perspektiiviharjoittelun tuloksia.

Tehtävänä siis oli etsiä asiakas, ja työparin kanssa suunnitella ikkuna hänelle. Meillä oli Maijan kanssa kolme ikkunaa, jotka sitten kaikki imuroimme ja siistimme. Teimme yhden ikkunan kerrallaan ja varmistimme moneen otteeseen, että lopputulos näytti hyvältä. Saimme asiakkaaltamme hyvää palautetta ja kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä!

Näyteikkunatyö oli hirmu mielenkiintoinen, siinä sai toteuttaa omaa luovuutta, harjoitella ryhmätyötä sekä opin paljon uusia asioita. Aluksihan tehtävän tekeminen tuntui haasteelliselta omien epävarmuuksien takia, (en ole koskaan piirtänyt perspektiivin mukaisesti ja pidin ensimmäisiä kertoja sivellintä kädessäni.) mutta sain paljon opastusta ja ajan kanssa huomasin, ettei tämä nyt ylitsepääsemättömän vaikeaa ollutkaan.

Eniten tehtävästä jäi mieleen pintaraapaisu visualistin työnkuvaan, joka vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. Jos jotain saisin muuttaa, olisin varmasti tehnyt töitä ahkerammin, varsinkin vesiväreillä maalaamista. 

Pienimmille lapsille suunnattu ikkuna.

Suurin ikkuna jossa nukeilla sesonkiin sopivat lämpimät vaatteet.

Reunimmainen ikkuna. Esittelimme siinä tytön mekkoa sekä ihania pehmoleluja!

Neljän kaupan analysointi.

Kiersimme muutamia Salon kauppoja ja tarkkailimme niiden yleisilmettä. 

Kävimme Euromarketissa, Sotkassa, Mustissa & Mirrissä sekä Kauno-Leningissä Maijan ja Jonnan kanssa.

Sotka

Sotkassa oli hyvin jaoteltu ja suunniteltu eri osiot. Pidin erityisesti sohvien ympärillä olleesta olohuonemaisesta fiiliksestä. Ympäristö oli rento, pehmeä ja kodikas.

Sotka saa miinuksen sekaisista matoista ja inspiraation puutteesta.

Kokonaisuutena Sotkasta jäi hillitty ja rauhallinen fiilis.

Musti & Mirri

Tunnetun eläinkaupan yleisilme on avara, eläimellinen, puhdas sekä hyvin osastoitu.

Pientä miinusta tulee ykköspöytien asettelusta, joka on hieman käytävän tiellä.
Mustin & Mirrin pääväri on vihreä, jonka huomaa jo kaupan logosta.

EuroMarket

Ensimmäinen ajatukseni oli, että onko halvassa tavaratalossa visuaalista yleisilmettä?

Vastaus on myönteinen. Yllätyin kuinka paljon visuaalista ilmettä Euromarketista löytyykään.

Alekorit ja tarjouspisteet ovat hyvin esillä, ja tilaa on yleisesti käytetty hyvin. Valaistus on koko kaupassa loistava! Ilme oli kuitenkin hieman sekava, erityisesti ykköspöydän kohdalla, jossa pyyhkeet oli mylletty ryttyyn. Lattiatarrat ovat kiva piristys!

Kauno-Leninki

Muotikadun läheisyydessä sijaitseva putiikki sai mielenkiintoni heräämään huutavien pinkkien ikkunatarrojen avulla. Sisälle mentyäni pettymys oli suuri, kauppa ammotti tyhjyyttään. Ikkuna antaa täysin väärän kuvan. Liike on rauhallinen, mummomainen sekä keskeneräinen. Pientä piristystä toi 60-luvun pinkit korkkarit. Meille jäi hieman negatiivinen kuva liikkeestä, kiitos keskeneräisyyden ja kalliiden hintojen.