Mestariasiakaspalvelijan haastattelu.

1. Mikä tekee asiakaspalvelutilanteesta onnistuneen?

- Asiakas poistuu hyvillä mielin, ja asiakaspalvelijallekin jää hyvä mieli. Muistat aina positiivisen asenteen, ja vaikka kuinka myymälässä olisi kiire, keskityt sen hetkiseen asiakkaaseen, etkä näytä kiirettä tai stressiä.

2. Miten puhua/kohdella erittäin hankalaa asiakasta?

- Rauhallisuus, ymmärtäväisyys sekä tilanteen selittäminen ovat avainsanoja hankaliin tilanteisiin. "Asiakas on aina oikeassa." Myöskin työntekijöille annetaan pienimuotoinen koulutus näitä hankalia asiakkaita varten.

3. Onko Tigerissä tapana kysyä asiakkaalta "voinko olla avuksi?"

- Ei, Tiger on enemmän kauppa, jossa ostoksia tehdään sen hetkisen fiiliksen kautta ja asiakkaat katsovat mielellään tuotteita itse.

4. Onko Tigerissä lisämyyntiä? Miten se ilmenee?

- On. Esim. jos asiakas ostaa maalauspohjan, kyselemme siveltimien ja maalien tarpeesta. Lisämyynti ei kuitenkaan ole mikään pakko-juttu.

5. Mitä haasteita asiakaspalvelussa kohtaa?

- Hankalat asiakkaat, henkilökohtaiset haasteet sekä joka paikkaan juokseminen kiireen keskellä.

Esittelyssä Salon Teatteri.

Salon Teatteri on Salon johtava laadukasta, ammattimaista ja monipuolista ohjelmaa tuottava, vuosittain useita teatteri- ja musiikkialan ammattilaisia työllistävä teatteri, jolla on Salossa eniten ensi-iltoja vuodessa.

Salon Teatteriin kuuluu noin satakunta jäsentä, joista suurinosa toimii aktiivisesti. Työntekijät sekä näyttelijät ovat ammattimaisia, mutta rentoja, joten jokaisen kanssa on helppo tulla toimeen. 

Kaupungin avustusvaroilla jo vuodesta 1961 pystyssä ollut teatteri on ammattilaisjohtoinen, tuottajavetoinen ja harrastajapohjainen taidelaitos. Teatteri sijaitsee aivan Salon keskustassa, joten ulkopaikkakuntalaisillakin on hyvät kulkuyhteydet, kuten muutaman sadan metrin päässä oleva linja-autoasema.

Salon Teatteriin kuuluu myös Vuohensaaressa sijaitseva kesäteatteri.

Alussa Salon Teatteri toimi huoneteatterina ja esitti yksityiskodeissa näytelmiä tilauksesta. 

Saapasjalkakissa oli yksi kyseisen teatterin ensimmäisistä näytelmistä. Salon Teatteri sai vihdoin vuonna 1981 käyttöönsä oman teatteritilan. Tämä mahdollisti teatterin aktiivikauden alkamisen ja nousun paikkakunnan johtavaksi kulttuurilaitokseksi. 

Toimintavuosiensa aikana Salon Teatteri on vakiinnuttanut paikkansa kulttuurista kiinnostuneiden ihmisten viihdyttäjänä. Salon Teatterissa nähdään vuoden aikana laaja kirjo mitä erilaisimpia esityksiä, joten jokaiselle löytyy jotakin. 

Katsomopaikat.

kuudes kuudesta.

Aamukahvit teatterilla ja viimeisen viikon kimppuun.

Aloitin suunnittelemaan Jalmareita. Mitäkö ne on? 

Ne on niinkuin teatterin omat Oscarit!

Sain käteeni listan kategorioista ja ehdokkaista. Aloitin tehtäväni etsimällä jokaisesta ehdokkaasta mahdollisimman hauskan kuvan, jonka sitten myöhemmin leikkaa/liimaa-periaatteella toteutin värikkäälle kartongille.

Tämän jälkeen aloin sunnittelemaan Jalmareiden logoa Illustratorilla. Koska Jalmareissa jaetaan palkintoja, joka on pieni Jallupullo, päätin käyttää Jaloviinan logoa. Tekemistäni Jalmarilogoista tulostettiin pieniä tarroja, jotka kiinnitettiin Jallupulloihin.

Kategorioita oli mm. Duunari-Jalmari, Vuoden 2013 Jalmari sekä Jalmari miehen/naisen roolityöstä.

Yleisesti ottaen tämä tehtävä oli todella mielenkiintoinen, mutta erittäin pitkäkestoinen. Mulla meni viisi päivää saada kaikki valmiiksi, ja apuakin tarvitsin paljon. 

Voi mikä näytelmä!

Ensimmäiset kolme viikkoa ovat takana, ja puoliväliä viedään. Jokaviikkoinen kirjoittaminen on jäänyt omien kiireiden takia, mutta tässä jonkinnäköistä sepustusta tähänastisesta ajasta teatterissa.

Viikko 1.

Ihan ensimmäiseksi sain tehtäväksi ottaa kupin kahvia ja painua sen jälkeen kirjastoon etsimään Sven Nordqvistin Joulupuuro-nimistä lastenkirjaa. Kyseisen kirjan pohjalta teemme teatteriin näytelmää, jonka ensi-ilta on 5.12.

Ensimmäisen viikon aikana lähinnä harjoittelin maalausta, kiertelin kirppareita ja tutustuin työkavereihin sekä taloon. Ensimmäinen työni oli huisin vaikea; maalaa pahvilaatikko! Alunperin pahvilaatikosta piti tulla nukelle paketti, mutta myöhemmin laatikko vaihtuikin koristelaatikoksi.

Aloitin myös ekalla viikolla työstämään näyttöäni. Löysimme kirpparilta valkoisen arkistokaapin, jonka selkäpuolen muutan kirjassa esiintyvän kaapin mukaiseksi.

Neljä kerrosta punamultamaalia. Kyseinen maali on vaikeasti tarttuvaa sileille pinnoille.

Kaappiin olisi tarkoitus vielä tulla rimojen lisäksi koristelista ja peiliovet.

Viikko 2.

Toisen viikon aikana kirppareilla kiertely jatkui. Tehtäväni oli löytää näytelmään sopivia joululahjoja, joita ei kuitenkaan löytynyt. Myöskin maalaaminen sekä kaapin suunnittelu jatkui. Ja jo ekalla viikolla aloitettu puurolautasen ja voikipon suurennustyö jatkui, mutta päävastuu ei ollut minulla.

Pääsin myöskin hyvin kauas mukavuusalueeltani, nimittäin tein 9 tunnin työpäivän, joista puolet oli tarkoitus viettää kahviossa palvelemassa asiakkaita.
Valitettavasti teatterilla tuona päivänä olleet kokivat varsin lyhyeksi jääneen illan, nimittäin esityksen puolivälissä hälyttimet pärähtivät käyntiin. Ilta jouduttiin keskeyttämään ja katsojille korvattiin pilalle mennyt ilta.

Kahvion esillepanoa.

Vietin myön pari tuntia sunnuntaina töissä. Katsoin näytelmän läpimenon, josta selvisi hieman tarkemmin näytelmän idea ja sisältö.

Viikko 3.

Kolmannella viikolla aloitin kaapin koristelistan tekoa.
Aluksi leikkasin Finnfoamista viiston kappaleen, johon suunnittelin kukkajanan. Oli muuten yllättävän vaikea homma!

Tein myös kuusenkoristeita. Jos joku tietää, minkä nimisiä kuvassa olevat karkkimukaelmat ovat, saa kertoa.

Innostuimme Marjaanan kanssa tekemään työntekijöille nimikkopiparit.

Se o loppu ny.

Siis työssäoppiminen. Paluu kouluun ei ole koskaan tuntunut näin hyvältä. 

Maanantaina oli arvostelu. Sain paljon palautetta ohjaajaltani ja aion ottaa vinkeistä vaarin. Lyhyesti sanottuna, multa puuttuu vielä rohkeutta olla "oikea" asiakaspalvelija. Onhan mulla vielä pari vuotta aikaa oppia tämä taito. 

Viimeisen viikon aikana ehdin käydä hakemassa sekä viemässä postia, viemään Gaalaan lyhennyksen tarpeessa olevia housuja, viemään roskia ja hakemaan tavaroita varastosta. Tietysti tämä kaikki tavallisen asiakaspalvelun ja purkuhommien lisäksi. 

Vielä omia pieniä havaintoja Salon Dressmannista

Hotspotit:

Alekori ja kampanjapöytä.

Kylmät kulmat:

Solmiopisteet.

Pyjamahylly.

Kalvosinnapit.

Mitä menee kaupaksi?

- Kaupaksi menevät niin tavalliset farkut, suorat housut sekä puvun takit ja kauluspaidat. Myöskin sukat menevät kaupaksi "Ota 3, maksa 2"-tarjouksen ansiosta. Boksereita tarttuu myös paljon asiakkaiden matkaan.

Mitä ei mene kaupaksi?

- Värikkäät puuvillahousut, pitkähihaiset printtipaidat, pitkät kalsarit, pyjamat, hupparit sekä kalvosinnapit eivät sytytä asiakkaita.

Dressmann ei noudata värioppeja vaatteiden esillepanoissa, joten visualistiksi opiskelevana liikkeen ulkonäkö ei miellytä silmääni. Mutta moniko menee liikkeeseen shoppailemaan koska paidat ovat kauniisti värijärjestyksessä?

Liikkeen järjestys on hyvinkin sotilaallinen ja kauppa on jaoteltu selkeästi.

Kovimpia oppeja?

- Näinkin vähässä ajassa olen löytänyt itsestäni uusia puolia, kasvoin ihmisenä sekä opin myös vaateteollisuudesta paljon. 

Onnistuminen?

- Olisin pystynyt parempaan, mutta ihan noin yleisesti olen tyytyväinen.

Seitsemän viikkoa on kyllä aivan liian pitkä aika olla näin kaukana mukavuusalueeltaan.

Viimeisiä hengenvetoja.

Ensi viikko onkin sitten viimeinen viikko Dressmannilla. Parit viime viikot ovatkin olleet tynkiä.

Myynnin sekä paitojen viikkauksen lisäksi viikkooni sisältyi mm. kylttien vaihtoa, vanhojen tuotteiden poislaittamista sekä pukuosaston järjestykseen laittoa. Eli siis puvun takit kokojärjestykseen. Järjestys menee kutakuinkin näin: yläriville tulee kolme takkiriviä ja alariville yksi. Alariviltä löytyy myös samaa sarjaa olevat puvun housut. 

Takkikokoja löytyy R (regular), S (short) sekä L (long).

Opin myös että miten ne nuppineulat oikein laitetaankaan koossaoleviin kauluspaitapaketteihin, pyyhin pölyt suurimmasta osasta liikkeestä sekä opin kuinka hankalaa onkaan viedä roskia tottelemattoman roskiskärryn kanssa. Eikä roskiksien viivakoodinlukija suostunut yhteistyöhön. Ei noin hankalalle tehtävälle voinut muutakuin nauraa.

Koin myös kuluneella viikolla ensimmäisen aamuvuoroni. Koska töistä ei ole mukava myöhästyä, olin taktisesti 10 minuuttia liian aikaisin. "Miksei kaupan ovet ole auki? Miksei siellä ole valoja? Apua mua on huijattu!" 

Lopulta työkaverini ilmestyi paikalle ja työt voitiin aloittaa. Ensimmäisen tunnin aikana siellä kävi enemmän asiakkaita kuin koko viikolla! 

ps. taisin vihdoin ja viimein oppia kunnolla tämän kassaneitinä olon. 

Lopuksi pieni kuvapläjäys;

paidan viikkausta alusta loppuun.

Laatua kohtuuhintaan.

Dressmannin vanha logo.

Yleistä

Esittelen teille Pohjoismaiden suurimman miestenvaateketjun. Se on osa Varner Group-muotikonsernia.

Oslossa sijaitsee Dressmannin pääkonttori. Dressmannin liikkeitä löytyy Suomen lisäksi Norjasta, Ruotsista, Tanskasta, Latviasta, Islannista sekä Saksasta. Ketjulla on liki 400 myymälää.

Mitä ja kenelle?

Dressmann tarjoaa niin juhlavaatteita kuin vapaa-aikaankin sopivia vaatteita hyvin hinnoin. Kaupasta löytyy jokaiselle jotakin ikää tai kokoa katsomatta. Isommille miehille on suunnattu Dressmann XL-liike, jonka noudattaa Dressmannin kampanjoita. 

Historiaa

Liikkeen historia ulottuu aina 60-luvulle saakka. Tuolloin norjalainen Frank Varner halusi perustaa  ainoastaan miehille vaatteita myyvän liikkeen. Ensimmäisen liikkeen hän avasi Osloon vuonna 1962. Osloon avautui myös toinen liike vuonna -65. Dressmann varmistui liikkeen nimeksi vasta vuonna 1967.

Laajeneminen

Dressmann laajensi liikkeitään Eurooppaan rajusti 90-luvun loppupuolella. Latviaan liike avautui 1995, ja tämän ansiosta Dressmann-liikkeen määrä Latviassa nousi kolmeen. Islannista Dressmann-kauppoja löytyy neljä. Dressmann-konserni osti vuonna 1997 ruotsalaisen Hägenfelt-vaateliikeketjun ja alkoi toimia Ruotsissa. Saksaan liike rantautui vuonna 2001 ja Tanskaan 2003. Lahteen sekä Tampereelle tulivat ensimmäiset Dressmannin Suomen liikkeet. Nykyisin Suomessa on noin 70 liikettä.

Asiakkaat

Riippumatta siitä, että Dressmann on miehille suunnattu liike, siellä käy myös erittäin paljon naisia, jotka ostavat miehilleen lahjoja. Asiakaskunta rajoittuu lähinnä vanhempiin ihmisiin, vaikka toki joukkoon mahtuu muutamia nuorempiakin herroja. 

Dressmannin menestys perustuu edullisiin ja korkealaatuisiin tuotteisiin sekä ammattitaitoiseen asiakaspalveluun.

Ammattisanastoa á la Dressmann.

Viikon tehtävänä on esitellä oman liikkeemme sanastoa. Jokaisella liikkeellä on oma "slangi". Esittelen tässä postauksessa Dressmannin (erityisesti Salon myymälän) oman terminologian.

1. Kokopylpyrät. 

- Ne pienet hauskat ympyrät, jotka napsautetaan kiinni hengareihin jotta koon katsominen olisi helpompaa.

2. "Egyptiläinen puuvilla, paras puuvilla."

- Tämä lausahdus on saanut hieman vitsikkään maineen liikkeessämme. Painotamme aina, että egyptiläinen puuvilla on parasta ja muut kommentit ovat virheellisiä. Muistakaa se.

3. Pima cotton.

- USA:sta kotoisin oleva puuvillalaatu. Se on kestävämpää kuin tavallinen puuvilla, ja on siksi yksi maailman parhaista puuvillalaaduista.

4. Windsor/Four in hand/Prince Albert.

- Kravattisolmut. 

Windsor-solmu on paksu kravattisolmu, jota käytetään tärkeissä tilaisuuksissa. Sitä suositellaan käytettäväksi paitojen kanssa, jossa on levitetyt kaulukset.

Four in Hand on varmasti maailman käytetyin solmu. Se on malliltaan pitkähkö, mutta kapea.

Prince Albert tunnetaan myös nimellä kaksoissolmu. Nimensä mukaisesti se kierretään solmulle kahdesti. Kaksoissolmu sopii lähes jokaisen solmio- ja paitamallin kanssa.

5. S'100

- Eräs villalaatu, joka on tavallista villaa hienompaa ja kiiltävämpää.

3.

Kolmas viikko pulkassa ja puoliväliä viedään!

Viime viikko meni lähinnä kassan harjoitteluun sekä asiakkaiden palveluun. Tietysti hommiini kuului myös jokaviikkoinen laatikoiden purku ja paitojen hengarointi. Meilläpäin vaan tuppaa nykyisin olemaan niin paljon vaatteita, ettei pahemmin uudet tulokkaat mahdu esille.

Kevään muotivärit seinällä.

Neljännen viikon ensimmäisenä päivänä otin tehtäväkseni myydä mahdollisimman paljon. Sain myytyä housut eräälle pojalle, sekä miehelle kevättakin ja rennon kauluspaidan. Tutustuin myös skanneriin, jolla skannataan vaatteista viivakoodit. Lähes 90 pikeepaitaa joutaa roskiin, koska ne eivät mene kaupaksi ja ovat kaikenlisäksi vanhaa mallistoa. 

Toista viikkoa.

Toinen viikko on nyt pulkassa. Vaatteiden viikkauksen lisäksi sain uusia, hieman haastavampia tehtäviä.

Jo heti maanantaina sain tehtäväkseni hakea erään asiakkaan tilaamat housut pukuvuokraamo Gaalasta. Viikon vinkki; nopeus on valttia tässä touhussa!

Torstaina se kauan pelätty tehtävä sai alkunsa. Eli kassa. Vasta pari päivää olen sitä harjoitellut, mutta jo nyt tekisi mieli luovuttaa. Kovasti työntekijät kannustaa myymään tuotteita sekä olemaan kassalla, mutta jotenkin se vaan tuntuu niin vaikealta itselle. "Kaipa tää tästä.." kuuluu nykyinen tunnuslauseeni.

Mulle on myös esitelty myymälässä olevien vaatteiden alkuperää, materiaalia, kokovaihtoehtoja sun muita pieniä ja suuria nippelitietoja.

Kuinka viikata paita Dressmannin tyyliin?

Tekemäni solmiopöytä. Laatikoissa ovat kauluspaitoja, jotka eivät mene niin hyvin kaupaksi.

"Kokopylpyrät" hengareissa.

Kuva on ensimmäiseltä viikoltani, jolloin harjoittelin housupinojen laittoa.

Tehtäväni oli käydä kaikki bokseri- ja kauluspaitalaatikot läpi ja ottaa sieltä pois vanhentuneet alennuskortit.

Fiiliskuvailua. Bokserihyllymme kalansilmäobjektiivin läpi.

Hintojen korjailua.

Muutaman kerran viikossa liikkeeseemme saapuu uusi läjä vaatteita.

Työntekijä vai opiskelija?

Siinäpä vasta pulma. 

Kaiken sen stressailun jälkeen se on nyt virallista. Eilen siis alkoi vihdoin kauan odotettu työssäoppiminen.

Seuraavat seitsemän viikkoa kympistä eteenpäin arkisin sähläilen Salon Dressmannilla.

Ensimmäinen päivä meni lähinnä paikkaan, työtehtäviin sekä työkavereihin tutustumiseen.

Pääsin purkamaan laatikoita, asettelemaan paitoja sekä hieman jopa palvelemaan asiakkaita.

Tutustuin myös varastoon sekä roskien jättöpaikalle. Ylitin myös henkilökohtaisen kynnyksen, olin hississä! 

Tänään vuorostani pääsin tekemään housupöytää. Viikkasin housut ja sain opetusta miten ne siihen pöydälle oikein asetellaan. Ei lopputulos ainakaan omaa silmää miellyttänyt, mutta sekin on noin-vähän-sinnepäin. Ei se oo niin justiinsa, eihän? Varsinkaan tokana päivänä harjoittelijalta? Kunhan samanväriset housut ovat pinossa ja koot hyvin näkyvissä!

Pääsin myös hälyttimien ihmeelliseen maailmaan! Laittaessani puvuntakkeja kokojärjestykseen, sain tehtäväkseni samalla tarkistaa että löytyykö jokaisesta hihasta hälytin. Eipä löytynyt, joten niitä sai opetella laittamaan. Huomenna kuulemma jatkuu hälytintehtävä.

Parin päivän kokemuksella voin kertoa että tuolla on mukava ilmapiiri, sopivan rentoa, mutta työtä kyllä löytyy kunhan pitää silmät auki. Työstä tuplasti helpompaa tekee se, että erityisesti aamulla soitetaan hyvää musiikkia.

Tiesittekö muuten että miten raskasta työ oikeasti onkaan?

Jos kärsit selkä- tai polvivaivoista, älä mene vaatekauppaan töihin. Ihan oikeasti, tämä kipu on hidas mutta tuskallinen kuolema.

Housupöytä, josta mainitsin. Housujen yläpuolella näkyvä miehen kuva on myös minun laittama.