3.

Kolmas viikko pulkassa ja puoliväliä viedään!

Viime viikko meni lähinnä kassan harjoitteluun sekä asiakkaiden palveluun. Tietysti hommiini kuului myös jokaviikkoinen laatikoiden purku ja paitojen hengarointi. Meilläpäin vaan tuppaa nykyisin olemaan niin paljon vaatteita, ettei pahemmin uudet tulokkaat mahdu esille.

Kevään muotivärit seinällä.

Neljännen viikon ensimmäisenä päivänä otin tehtäväkseni myydä mahdollisimman paljon. Sain myytyä housut eräälle pojalle, sekä miehelle kevättakin ja rennon kauluspaidan. Tutustuin myös skanneriin, jolla skannataan vaatteista viivakoodit. Lähes 90 pikeepaitaa joutaa roskiin, koska ne eivät mene kaupaksi ja ovat kaikenlisäksi vanhaa mallistoa. 

Toista viikkoa.

Toinen viikko on nyt pulkassa. Vaatteiden viikkauksen lisäksi sain uusia, hieman haastavampia tehtäviä.

Jo heti maanantaina sain tehtäväkseni hakea erään asiakkaan tilaamat housut pukuvuokraamo Gaalasta. Viikon vinkki; nopeus on valttia tässä touhussa!

Torstaina se kauan pelätty tehtävä sai alkunsa. Eli kassa. Vasta pari päivää olen sitä harjoitellut, mutta jo nyt tekisi mieli luovuttaa. Kovasti työntekijät kannustaa myymään tuotteita sekä olemaan kassalla, mutta jotenkin se vaan tuntuu niin vaikealta itselle. "Kaipa tää tästä.." kuuluu nykyinen tunnuslauseeni.

Mulle on myös esitelty myymälässä olevien vaatteiden alkuperää, materiaalia, kokovaihtoehtoja sun muita pieniä ja suuria nippelitietoja.

Kuinka viikata paita Dressmannin tyyliin?

Tekemäni solmiopöytä. Laatikoissa ovat kauluspaitoja, jotka eivät mene niin hyvin kaupaksi.

"Kokopylpyrät" hengareissa.

Kuva on ensimmäiseltä viikoltani, jolloin harjoittelin housupinojen laittoa.

Tehtäväni oli käydä kaikki bokseri- ja kauluspaitalaatikot läpi ja ottaa sieltä pois vanhentuneet alennuskortit.

Fiiliskuvailua. Bokserihyllymme kalansilmäobjektiivin läpi.

Hintojen korjailua.

Muutaman kerran viikossa liikkeeseemme saapuu uusi läjä vaatteita.

Työntekijä vai opiskelija?

Siinäpä vasta pulma. 

Kaiken sen stressailun jälkeen se on nyt virallista. Eilen siis alkoi vihdoin kauan odotettu työssäoppiminen.

Seuraavat seitsemän viikkoa kympistä eteenpäin arkisin sähläilen Salon Dressmannilla.

Ensimmäinen päivä meni lähinnä paikkaan, työtehtäviin sekä työkavereihin tutustumiseen.

Pääsin purkamaan laatikoita, asettelemaan paitoja sekä hieman jopa palvelemaan asiakkaita.

Tutustuin myös varastoon sekä roskien jättöpaikalle. Ylitin myös henkilökohtaisen kynnyksen, olin hississä! 

Tänään vuorostani pääsin tekemään housupöytää. Viikkasin housut ja sain opetusta miten ne siihen pöydälle oikein asetellaan. Ei lopputulos ainakaan omaa silmää miellyttänyt, mutta sekin on noin-vähän-sinnepäin. Ei se oo niin justiinsa, eihän? Varsinkaan tokana päivänä harjoittelijalta? Kunhan samanväriset housut ovat pinossa ja koot hyvin näkyvissä!

Pääsin myös hälyttimien ihmeelliseen maailmaan! Laittaessani puvuntakkeja kokojärjestykseen, sain tehtäväkseni samalla tarkistaa että löytyykö jokaisesta hihasta hälytin. Eipä löytynyt, joten niitä sai opetella laittamaan. Huomenna kuulemma jatkuu hälytintehtävä.

Parin päivän kokemuksella voin kertoa että tuolla on mukava ilmapiiri, sopivan rentoa, mutta työtä kyllä löytyy kunhan pitää silmät auki. Työstä tuplasti helpompaa tekee se, että erityisesti aamulla soitetaan hyvää musiikkia.

Tiesittekö muuten että miten raskasta työ oikeasti onkaan?

Jos kärsit selkä- tai polvivaivoista, älä mene vaatekauppaan töihin. Ihan oikeasti, tämä kipu on hidas mutta tuskallinen kuolema.

Housupöytä, josta mainitsin. Housujen yläpuolella näkyvä miehen kuva on myös minun laittama.

Let me paint you, my darling.

Gaussian blurria sekä mesh toolia.

Löysin allaolevasta linkistä ohjeet, kuinka tehdä kuvassa näkyvä zombie. Ja koska minähän en ohjeita jaksa lukea, plagioin kuvaa ja tein sen omalla tavallani vaikeimman kautta, mutta ainakin lopputulos muistuttaa kaukaisesti alkuperäistä.

http://vector.tutsplus.com/tutorials/character-design/how-to-create-a-stinking-zombie-flesh-eater-in-illustrator/

your smile speaks books to me.

Mä oon hurahtanut Illustratoriin. Se on uskomattoman vaikeeta piirtää koneella ja välillä mietin, miks mä edes yritän. Miksen vaan vois piirtää samoja kuvia tuplasti hienommin paperille? 
- Koska Illustrator. Miettikää miten hyvältä se näyttää CV:ssä. 

Muutamia Illustrator-räpellyksiäni. 

shake it like a polaroid picture!

unisieppari.

Freddie Mercury.

Päivän Inspisbiisi.

InDesign, Photoshop, Blogger & kahvia.

Mitä muuta tunnollinen oppilas tarvitseekaan?

Huoneen muokkaamisen ja muun photarisähläyksen jälkeen on mukava tutustua uuteen tuttavaan; Adobe InDesigniin. Ohjelman tarkoitus on taittaa lehtijuttuja.

Ensimmäisen harjoitustaittoni jälkeen tein 6-sivuisen taiton, jossa esittelen edellisessä postauksessa olevia huoneita.

Työntekoa. 

Nopeahkot muokkaukset viime jakson kuvausjärjestelyistä.

Tunnelman muuttamista virtuaalisesti.

Photoshop-tunneilla aiheenamme on ollut huoneen tunnelman muuttaminen sekä omien kuvanmuokkaustaitojemme kartoitus. 

Valitsin satunnaisen huoneen googlesta, ja loin neljä erilaista teemaa.

Alkuperäinen kuva.

Ensimmäinen yritykseni.

 

 

Kuva, jossa kerrot osaamisesi.