Työntekijä vai opiskelija?

Siinäpä vasta pulma. 

Kaiken sen stressailun jälkeen se on nyt virallista. Eilen siis alkoi vihdoin kauan odotettu työssäoppiminen.

Seuraavat seitsemän viikkoa kympistä eteenpäin arkisin sähläilen Salon Dressmannilla.

Ensimmäinen päivä meni lähinnä paikkaan, työtehtäviin sekä työkavereihin tutustumiseen.

Pääsin purkamaan laatikoita, asettelemaan paitoja sekä hieman jopa palvelemaan asiakkaita.

Tutustuin myös varastoon sekä roskien jättöpaikalle. Ylitin myös henkilökohtaisen kynnyksen, olin hississä! 

Tänään vuorostani pääsin tekemään housupöytää. Viikkasin housut ja sain opetusta miten ne siihen pöydälle oikein asetellaan. Ei lopputulos ainakaan omaa silmää miellyttänyt, mutta sekin on noin-vähän-sinnepäin. Ei se oo niin justiinsa, eihän? Varsinkaan tokana päivänä harjoittelijalta? Kunhan samanväriset housut ovat pinossa ja koot hyvin näkyvissä!

Pääsin myös hälyttimien ihmeelliseen maailmaan! Laittaessani puvuntakkeja kokojärjestykseen, sain tehtäväkseni samalla tarkistaa että löytyykö jokaisesta hihasta hälytin. Eipä löytynyt, joten niitä sai opetella laittamaan. Huomenna kuulemma jatkuu hälytintehtävä.

Parin päivän kokemuksella voin kertoa että tuolla on mukava ilmapiiri, sopivan rentoa, mutta työtä kyllä löytyy kunhan pitää silmät auki. Työstä tuplasti helpompaa tekee se, että erityisesti aamulla soitetaan hyvää musiikkia.

Tiesittekö muuten että miten raskasta työ oikeasti onkaan?

Jos kärsit selkä- tai polvivaivoista, älä mene vaatekauppaan töihin. Ihan oikeasti, tämä kipu on hidas mutta tuskallinen kuolema.

Housupöytä, josta mainitsin. Housujen yläpuolella näkyvä miehen kuva on myös minun laittama.

Let me paint you, my darling.

Gaussian blurria sekä mesh toolia.

Löysin allaolevasta linkistä ohjeet, kuinka tehdä kuvassa näkyvä zombie. Ja koska minähän en ohjeita jaksa lukea, plagioin kuvaa ja tein sen omalla tavallani vaikeimman kautta, mutta ainakin lopputulos muistuttaa kaukaisesti alkuperäistä.

http://vector.tutsplus.com/tutorials/character-design/how-to-create-a-stinking-zombie-flesh-eater-in-illustrator/

your smile speaks books to me.

Mä oon hurahtanut Illustratoriin. Se on uskomattoman vaikeeta piirtää koneella ja välillä mietin, miks mä edes yritän. Miksen vaan vois piirtää samoja kuvia tuplasti hienommin paperille? 
- Koska Illustrator. Miettikää miten hyvältä se näyttää CV:ssä. 

Muutamia Illustrator-räpellyksiäni. 

shake it like a polaroid picture!

unisieppari.

Freddie Mercury.

Päivän Inspisbiisi.

InDesign, Photoshop, Blogger & kahvia.

Mitä muuta tunnollinen oppilas tarvitseekaan?

Huoneen muokkaamisen ja muun photarisähläyksen jälkeen on mukava tutustua uuteen tuttavaan; Adobe InDesigniin. Ohjelman tarkoitus on taittaa lehtijuttuja.

Ensimmäisen harjoitustaittoni jälkeen tein 6-sivuisen taiton, jossa esittelen edellisessä postauksessa olevia huoneita.

Työntekoa. 

Nopeahkot muokkaukset viime jakson kuvausjärjestelyistä.

Tunnelman muuttamista virtuaalisesti.

Photoshop-tunneilla aiheenamme on ollut huoneen tunnelman muuttaminen sekä omien kuvanmuokkaustaitojemme kartoitus. 

Valitsin satunnaisen huoneen googlesta, ja loin neljä erilaista teemaa.

Alkuperäinen kuva.

Ensimmäinen yritykseni.

 

 

Kuva, jossa kerrot osaamisesi.

Nainen miesten maailmassa.

Jes! Nyt on työssäoppimispaikka Dressmannilla varmistettu. En malta odottaa, sormet syyhyää jo oikeisiin visualistin työtehtäviin. Samalla se jännittää, mähän oon menossa kuuluisaan ketjuun töihin! Mulla on vastuuta! Mun täytyy oppia! Mitä jos musta ei pidetä? Saanko harjoittelijana kaikki likaisimmat työt? Miten munlainen nuori naisenalku osaa auttaa miehiä pukeutumisessa? Mitä jos? Ääk! Ajatukset pyörii päässä samoin kuin sekoitustikku kahvissani.

Ps. Nyt lomalla mulla on kouluinspis. Viikossa oon saanu enemmän aikaseks kuin puolessa vuodessa yhteensä. Almost.

Suurkuvatulosteita & lehtikuvien taittoa.

Viimeinen tunti kuvausjärjestelyjä. Jes ja plää. Mulla on viha/rakkaussuhde kuvausjärjestelyn tunteihin.
On haikeeta lopettaa mielenkiintoinen ja sydäntälähellä oleva jakso, mutta samalla voisin myöntää repineeni pelihousut monesti näiden tuntien takia.

Tämän päivän tarkoitus on saada seinälle yksi suurkuvatuloste sekä taittaa kuudesta Ihmemaa-teemaisesta kuvasta lehtijuttu. Oona muokkailee kuvia, Hanna kirjoittaa lehtijuttua ja minä kirjoitan bloggeria sekä venailen suurkuvan tulostusta. ":D"
Kaipa tästä jotakin ihmeellistä tulee!