maanantai 13. tammikuuta 2014

muistiinpanoja surrealismiin liittyen.

Surrealistinen manifesti
Surrealistisen taidesuuntauksen piirissä julkaistujen kahden julistuksen nimitys.

1. manifesti 
 Andre Breton julkaisi ensimmäisen manifestinsa vuonna 1925. 
Manifestissa luetellaan surrealismin edelläkävijöitä, kuten markiisi de Sade, Charles Baudelaire, Arthur Rimbaud ja Dante.
Manifestissa kuvataan surrealismin olemusta ja siteerataan runoudessa surrealismia kehittäneiden taiteilijoiden teoksia.
Breton käytti manifestissaan huumoria havainnollistamaan dada-suuntausta, joka edelsi Ranskassa surrealismia. Tekstissä tuodaan ilmi, että surrealismi ei noudata mitään tiettyä suunnitelmaa tai perinteisiä malleja.

2. manifesti
Andre Breton julkaisi toisen manifestinsa vuonna 1929. Julistuksessa suljettiin surrealismin ulkopuolelle taiteilijoita, jotka eivät halunneet osallistua kollektiiviseen toimintaan. Kyseisiä taiteilijoita olivat mm. Jacques Prevert, Raymond Queneau ja Andre Masson.

Trotskilaisuus
Lev Trotskin ajatuksiin perustuva marxilainen aatesuunta. Ydinajatuksina olivat kapitalismin ja stalinismin kritiikki sekä maailmanvalloituksen korostaminen.

Stalinismi
Josif Stalinin oppeihin perustuva jyrkkä kommunismin suuntaus. Tämä suuntaus korosti voimakkaasti Neuvostoliiton asemaa.

Readymade
Valmisesine. Taiteen tekemisessä käytetty tekniikka, jossa teoksessa käytetään jo valmiiksi tehtyjä esineitä. Yleensä valmisesine on esine, joka on tarkoitettu johonkin muuhun tarkoitukseen kuin taiteeseen.
Hyvä esimerkki readymade-teoksesta on Marcel Duchampin Suihkulähde.

Nihilismi
Käsitys, joka kieltää vallitsevat arvot ja käsitykset.

Mesenaatti
Taiteen, taiteilijoiden, tieteenharjoittajien suosija sekä taloudellinen tukija.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Esittelyssä Salon Teatteri.


Salon Teatteri on Salon johtava laadukasta, ammattimaista ja monipuolista ohjelmaa tuottava, vuosittain useita teatteri- ja musiikkialan ammattilaisia työllistävä teatteri, jolla on Salossa eniten ensi-iltoja vuodessa.
Salon Teatteriin kuuluu noin satakunta jäsentä, joista suurinosa toimii aktiivisesti. Työntekijät sekä näyttelijät ovat ammattimaisia, mutta rentoja, joten jokaisen kanssa on helppo tulla toimeen. 

Kaupungin avustusvaroilla jo vuodesta 1961 pystyssä ollut teatteri on ammattilaisjohtoinen, tuottajavetoinen ja harrastajapohjainen taidelaitos. Teatteri sijaitsee aivan Salon keskustassa, joten ulkopaikkakuntalaisillakin on hyvät kulkuyhteydet, kuten muutaman sadan metrin päässä oleva linja-autoasema.
Salon Teatteriin kuuluu myös Vuohensaaressa sijaitseva kesäteatteri.

Alussa Salon Teatteri toimi huoneteatterina ja esitti yksityiskodeissa näytelmiä tilauksesta. 
Saapasjalkakissa oli yksi kyseisen teatterin ensimmäisistä näytelmistä. Salon Teatteri sai vihdoin vuonna 1981 käyttöönsä oman teatteritilan. Tämä mahdollisti teatterin aktiivikauden alkamisen ja nousun paikkakunnan johtavaksi kulttuurilaitokseksi. 

Toimintavuosiensa aikana Salon Teatteri on vakiinnuttanut paikkansa kulttuurista kiinnostuneiden ihmisten viihdyttäjänä. Salon Teatterissa nähdään vuoden aikana laaja kirjo mitä erilaisimpia esityksiä, joten jokaiselle löytyy jotakin. 

Katsomopaikat.





perjantai 13. joulukuuta 2013

kuudes kuudesta.

Aamukahvit teatterilla ja viimeisen viikon kimppuun.

Aloitin suunnittelemaan Jalmareita. Mitäkö ne on? 
Ne on niinkuin teatterin omat Oscarit!

Sain käteeni listan kategorioista ja ehdokkaista. Aloitin tehtäväni etsimällä jokaisesta ehdokkaasta mahdollisimman hauskan kuvan, jonka sitten myöhemmin leikkaa/liimaa-periaatteella toteutin värikkäälle kartongille.

Tämän jälkeen aloin sunnittelemaan Jalmareiden logoa Illustratorilla. Koska Jalmareissa jaetaan palkintoja, joka on pieni Jallupullo, päätin käyttää Jaloviinan logoa. Tekemistäni Jalmarilogoista tulostettiin pieniä tarroja, jotka kiinnitettiin Jallupulloihin.

Kategorioita oli mm. Duunari-Jalmari, Vuoden 2013 Jalmari sekä Jalmari miehen/naisen roolityöstä.



Yleisesti ottaen tämä tehtävä oli todella mielenkiintoinen, mutta erittäin pitkäkestoinen. Mulla meni viisi päivää saada kaikki valmiiksi, ja apuakin tarvitsin paljon. 

perjantai 6. joulukuuta 2013

5/6.

Ensi-ilta koittaa tällä viikolla, joten hommien pitäisi olla valmiita. 
Pienet viimeistelyt tein tällä viikolla, liimasin kaapin ylle koristelistan sekä korjailin maaleja lavastuksiin.

Viimeistelyjen ollessa valmiita työtehtäviä ei enää kauhesti ollut, kulutin siis aikani lähinnä yleiseen hengailuun ja kahvion siivoamiseen. 

Torstaina olikin jo ensi-ilta, ja näytös meni loistavasti!



Se on vihdoin valmis!

Ajankuluksi väsäilin myös lyhdyntapaisen tuomaan lämpimää valoa näytökseen.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Neljäs viikko.

Tämä on viimeinen viikko ennen ensi-iltaa ja tällä viikolla teemme viimeiset suuret muutokset.
Viikko aloitettiin voikipon koristelulla, johon sisältyi kultaisella spray-maalilla tehdyt kukanvarret ja punaisella maalilla tehdyt kukat. 

Tiistaina aloin tekemään kaapin koristelistan suurennosta. Minulle leikattiin neljä kertaa suurempi finnfoam-pala, johon suurensin samanlaiset kukat, joita tein edellisillä viikoilla kaapin päälle. Voin kertoa, että olen saanut tarpeekseni kukkien maalailusta. 


Torstaina viimeistelin koristelistan suurennoksen ja sain tehtäväkseni myös tehdä jotain, joka kuuluu täysin visualistin ammattialaan. Nimittäin pöydän esillepano. Pöytä on teatterin lämpiössä, mistä jokainen paikallaolijat huomaa sen. Pöydän oli tarkoitus näyttää houkuttelevalta ja jouluiselta. 


keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Voi mikä näytelmä!


Ensimmäiset kolme viikkoa ovat takana, ja puoliväliä viedään. Jokaviikkoinen kirjoittaminen on jäänyt omien kiireiden takia, mutta tässä jonkinnäköistä sepustusta tähänastisesta ajasta teatterissa.

Viikko 1.

Ihan ensimmäiseksi sain tehtäväksi ottaa kupin kahvia ja painua sen jälkeen kirjastoon etsimään Sven Nordqvistin Joulupuuro-nimistä lastenkirjaa. Kyseisen kirjan pohjalta teemme teatteriin näytelmää, jonka ensi-ilta on 5.12.

Ensimmäisen viikon aikana lähinnä harjoittelin maalausta, kiertelin kirppareita ja tutustuin työkavereihin sekä taloon. Ensimmäinen työni oli huisin vaikea; maalaa pahvilaatikko! Alunperin pahvilaatikosta piti tulla nukelle paketti, mutta myöhemmin laatikko vaihtuikin koristelaatikoksi.


Aloitin myös ekalla viikolla työstämään näyttöäni. Löysimme kirpparilta valkoisen arkistokaapin, jonka selkäpuolen muutan kirjassa esiintyvän kaapin mukaiseksi.

Neljä kerrosta punamultamaalia. Kyseinen maali on vaikeasti tarttuvaa sileille pinnoille.

Kaappiin olisi tarkoitus vielä tulla rimojen lisäksi koristelista ja peiliovet.

Viikko 2.

Toisen viikon aikana kirppareilla kiertely jatkui. Tehtäväni oli löytää näytelmään sopivia joululahjoja, joita ei kuitenkaan löytynyt. Myöskin maalaaminen sekä kaapin suunnittelu jatkui. Ja jo ekalla viikolla aloitettu puurolautasen ja voikipon suurennustyö jatkui, mutta päävastuu ei ollut minulla.



Pääsin myöskin hyvin kauas mukavuusalueeltani, nimittäin tein 9 tunnin työpäivän, joista puolet oli tarkoitus viettää kahviossa palvelemassa asiakkaita.
Valitettavasti teatterilla tuona päivänä olleet kokivat varsin lyhyeksi jääneen illan, nimittäin esityksen puolivälissä hälyttimet pärähtivät käyntiin. Ilta jouduttiin keskeyttämään ja katsojille korvattiin pilalle mennyt ilta.

Kahvion esillepanoa.
Vietin myön pari tuntia sunnuntaina töissä. Katsoin näytelmän läpimenon, josta selvisi hieman tarkemmin näytelmän idea ja sisältö.

Viikko 3.

Kolmannella viikolla aloitin kaapin koristelistan tekoa.
Aluksi leikkasin Finnfoamista viiston kappaleen, johon suunnittelin kukkajanan. Oli muuten yllättävän vaikea homma!




Tein myös kuusenkoristeita. Jos joku tietää, minkä nimisiä kuvassa olevat karkkimukaelmat ovat, saa kertoa.

Innostuimme Marjaanan kanssa tekemään työntekijöille nimikkopiparit.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Elävää kuvaa.

Tämän atto-jakson ajan meillä oli tehtävä Taide- ja kulttuuritunneille; nimittäin katsoa viikossa kolme kulttuurilähtöistä ohjelmaa. Itse katson telkkaria mahdollisimman paljon, mutta ohjelmien suhteen olen todella nirso. Tein myös pienimuotoisen havainnon; saatoin hieman tämän tehtävän innoittamana katsoa ohjelmia, joita en muuten seuraisi. Tässä muutamia katsomiani ohjelmia.

The Beatles: Magical mystery tour
Psykedeelinen Beatles-elokuva vuodelta 1967. Elokuva on huumorilla höystetty tarina Beatlesista ja heidän ystävien matkasta länteen. Elokuvalla ei käsikirjoitusta ollut, ja ainoa varma asia elokuvan tekijöille, näyttelijöille sekä apureille oli se, että legendaarinen The Beatles on mukana.
 Rakastan kaikkea Beatlesiin ja surrealismiin liittyvää. Elokuva on juuri minunlaiseni!

Salatut Elämät
Katuisin syvästi ja tuntisin oloni huonoksi ihmiseksi mikäli en mainitsisi Salkkareita. Kyseinen sarja kuuluu suomalaiseen kulttuuriin yhtä vahvasti kuin juhannussauna ja kalja.
Sarja kertoo Pihlajankadun kerrostalon asukkaiden elämästä. Mukana on niin teini-ikäisiä kuin vauvoja ja vaarejakin, eikä vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu. Toki ohjelman näyttelijät ovat suoraan sanottuna huonoja näyttelemään, mutta tavallaan se tekee Salkkareista hauskaa seurattavaa.

Criminal Minds
Yksi lempisarjoistani. Valitsin tämän myös siksi tähän tehtävään, koska jokaisessa jaksossa siteerataan tunnettujen henkilöiden sanontoja, sekä usein sarjassa kerrotaan tosielämän murhaajista. Criminal Minds päihittää CSI:t mennen tullen, kyseessä on kuitenkin paljon häiriintyneempi sarja hyvin aidon näköisten kidutuskohtausten sekä ruumiiden sävyttämänä.

Kurjat Kuppilat USA
Gordon Ramsay kiertää ympäri USA:ta pelastamassa pulassa olevia ravintoloita sekä työntekijöitä. Ohjelmassa esiintyy valehtelevia työntekijöitä, tyytymättömiä asiakkaita sekä pilaantunutta ruokaa. Kuin ihmeen kaupalla, vielä toistaiseksi jokainen ravintola on onnistuttu nostamaan pinnalle. Ainakin hetkellisesti. Visuaalista silmänruokaa jaksossa nähdään uudistetun ravintolan sisustuksen ja kauniiden annosten muodossa.

Huippumalli Haussa
Tyra Banksin keksimä tosi-tv-sarja, jossa etsitään 10-14 naisen keskuudesta tulevaa huippumallia. Joka viikko yksi kilpailija pudotetaan. Kisassa etsitään niin catwalk- kuin valokuvamallia. Suomessa on menossa 17. tuotantokausi. Tätä ohjelmaa seuraan siksi, koska valokuvaus on intohimoni, ja sarjaa seuraamalla voi napata pieniä valokuvausvinkkejä. Parasta ohjelmassa on muodonmuutosjakso, jossa kauniista pitkätukkaisesta naisesta tehdäänkin siilitukkainen androgyyni. 

Slipknot Live @ Roskilde Festival 2009
Kauhun ystävänä en voi kuin ihailla metallijätti Slipknotia. Silkasta mielenkiinnosta katsoin heidän Roskilden keikkansa, ja nyt olen koukussa. Aivan mahtavaa visuaalista räiskintää ja aggressiivista heilumista huutaville faneille. Voin suositella kyseistä keikkaa ja jopa yhtyettäkin jokaiselle, joka pitää kauhusta ja rock-musiikista.

Broadchurch
Brittiläinen 8-osainen rikossarja, jossa ratkotaan 11-vuotiaan pojan julmaa murhaa. Sarja keskittyy pikkukaupunkiin, jossa jokainen asukas on vuorollaan epäilty. Rakastuin sarjaan heti, koska se on kuvattu kauniisti. Auringonvalo pehmentää kuvaa luoden utuisen vaikutelman ja tarkennusta on käytetty luovasti. 

Hell's Kitchen Suomi
Pakko myöntää, tämä suomalainen versio on täyttä kuraa Jenkkiläiseen verrattuna. En edes ymmärrä miksi seuraan tätä. Kai se Sauli Kemppaisen riehuminen alempiarvoisille kokeille tuo jonkinasteista mielihyvää. Viihdearvoa toki ohjelmalla on, mutta on tää suomalainen versio tekemällä tehty. Jos jotain positiivista täytyy kertoa, niin katsojalle kyllä välittyy hektinen ja kireä tunnelma.

Totuuden Torvet
"Yksi puhuu totta, kaksi muuta valehtelee." Ohjelman idea näin lyhyesti selitettynä. Jokaisessa jaksossa on kaksi julkkisvierasta, jotka yrittävät arvata kuka Putous-tähdistä puhuu totta. Krista Kosonen, Riku Nieminen ja Aku Hirviniemi puhuvat vuorollaan totta tai valehtelevat.
Jaksoissa esiintyy esim. akrobaatteja, erikoisia muusikoita, tatuoitsijoita ja breikkaajia, ja heidän esitysten perusteella juontaja Aki Linnanahde kysyy kysymyksiä kolmikolta. Kyseinen ohjelma on parasta viihdettä rauhalliseen koti-iltaan. Oli kyse sitten totuudesta tai valheesta, huumoria löytyy jokaiselta ja paljon! Yksi parhaista kotimaisista tosi-tv-ohjelmista.

Rillit Huurussa
Jenkkiläinen komediasarja, joka kertoo Sheldonista ja Leonardista, jotka ovat kämppiksiä, sekä heidän kaveripiiristään. Jokainen sarjan päätähdistä esittää jollakin tasolla nörttejä, joille normaali sosiaalinen kanssakäyminen tuottaa ongelmia. Suurena osana sarjan juonta on tiede, jota erityisesti Sheldon rakastaa. Yksi parhaista tämän päivän komediasarjoista, eikä tähän sarjaan kyllästy. Sarjaa voisi kuvailla sanoilla värikäs ja täyteenahdattu.

Kauniit ja Rohkeat
En haluaisi myöntää katsovani tätä sarjaa, mutta kai se kuuluu jokaisen itsenäisen naisen elämään. Jokainen varmasti tietää Kaunarit ja sarjan juonen. Sarjan juoni kiinnittyy muotitalo Forrester Creationsiin ja sen työntekijöiden henkilökohtaiseen elämään. Sarjahan on aivan mahtava kaikessa huonoudessaan! Jokainen on sukua toisilleen enkä edes pysy laskuissa montako kertaa Brooke Logan on mennyt naimisiin. Erikoistehosteista puhumattakaan! Huhhuh, mulla on jonkinasteinen viha/rakkaus-suhde Kaunareihin.

Leijonan Luola Kanada
Viisi leijonaa, eli sijoittajaa, kuuntelevat yrittäjien liikeideoita ja mahdollisesti sijoittavat rahansa potentiaaliseen ideaan. Yrittäjät keksivät milloin mitäkin, niin hauskoja pyöräilykypäriä kuin luomukeksejäkin. Konseptina hauska, vaikka sijoittaminen, yrittäjyys tai rahasta puhuminen minua itseäni ei kiinnosta lainkaan.

Lemmen Viemää
Saksalaista saippuasarjaa. Sarjassa seurataan viiden tähden hotellin työntekijöiden elämää. Kielestä en mitään ymmärrä mutta sarjaa tulee seurattua puolivahingossa. Sarja on kuvattu todella elävän väriseksi, välillä silmiin sattuu. Esimerkiksi Kaunarit on kuvattu hieman hillitymmän väriseksi ja utuiseksi, kun taas Lemmen Viemää on terävä ja värikäs. Jokaisessa tuotantokaudessa päähenkilöinä on eri ihmiset, tästä plussaa.

Face
Kolme huippumallia, Naomi Campbell, Coco Rocha ja Karolina Kurkova kokoavat tiiminsä neljästä naisesta, jotka pyrkivät kosmetiikkayhtiön kasvoksi. Jokaisesta tiimistä putoaa kerran viikossa yksi kisailija. Sarjaa voisi kuvailla hienostuneeksi ja arvokkaaksi ulkonäkönsä ansiosta. Jaksoja katsoessa välittyy intiimimpi fiilis kuin toisissa mallinhaku-ohjelmissa.

Rommipäiväkirja
Vuonna 2011 julkaistu elokuva, joka perustuu samannimiseen romaaniin.
Yksi surkeimmista leffoista mitä tiedän. Juoni oli tylsä mutta sekava, ja edes Johnny Depp ei pelastanut. Depp esitti rommikoukussa olevaa journalistia, joka matkaa Puerto Ricoon kirjoittamaan paikalliseen lehteen. Visuaalisesti elokuva oli melkein jopa kiehtova värimaailman sekä kauniiden naisten ansiosta.